Osataanko työelämässä hyödyntää eri-ikäisten vahvuuksia?

Kirjoittaja: Aino Heikkilä

Suomalainen viettää suuren osan elämästään samassa lokerossa ikätovereidensa kanssa, erillään muista ikäryhmistä: Elämän alkutaipaleella päiväkodissa, perus- ja toisen asteen koulutuksessa sekä mahdollisesti jatko-opinnoissa. Loppukaarteessa moni löytää paikkansa hoivakodista tai muuten palveluiden ääreltä.

Työelämässä sen sijaan kohtaavat niin nuoret aikuiset, keski-ikäiset kuin varttuneemmat tekijät. Yhä useampi myös jatkaa työelämässä entistä pidempään. Vuosien 1990 ja 2018 välillä 55–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi noin 20 prosenttiyksikköä. [i] Työpaikoilla on siis entistä moninaisempi kattaus ihmisiä eri elämäntilanteissa.

Syntyvyyden laskiessa työurien pidentämisestä on tullut välttämättömyys nykyisenkaltaisten julkisten palveluiden ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Ennusteiden mukaan tulevaisuudessa entistä pienempi joukko huolehtii työelämän ulkopuolella olevista [ii].

Tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että Suomella on parantamisen varaa uran eri vaiheessa olevien kiinnittämisessä työelämään ja ikäryhmien vahvuuksien hyödyntämisessä. Nuoret ovat kuormittuneita ja ovat vaarassa uupua jo varhaisessa vaiheessa. Varttuneemmat taas ovat huolissaan omasta asemastaan työmarkkinoilla ja pelkäävät jäävänsä sivuun ikänsä vuoksi. [iii]

On tarpeen selvittää, millaiset toimintamallit tukevat eri-ikäisten ainutlaatuisen osaamisen ja kokemuksen hyödyntämistä työpaikoilla. Pahimmillaan ikäryhmät saattavat kokea toisensa kilpailijoina työelämässä [iv], mutta parhaimmillaan arjen kohtaamiset ja yhteistyö voivat synnyttää uusia innovaatioita, lisätä hyvinvointia ja vahvistaa työyhteisöä [v]. Epävakaina aikoina tiivis, yhteen hiileen puhaltava työporukka voikin olla ratkaiseva menestystekijä vaikeuksien selättämisessä.

Lisäksi kilpailu osaajista kovenee työmarkkinoilla koko ajan. Jo nyt monet työnantajat houkuttelevat tekijöitä organisaatioihinsa erilaisten kannustinten avulla [vi]. Siksi onkin tärkeää varmistaa, ettei yhdenkään ikäryhmän työpanosta heitetä hukkaan, vaan työpaikan käytännöt tukevat työelämässä pärjäämistä ja työhön kiinnittymistä. Työelämä ja hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee jokaisen työpanoksen.

Työelämän hyviä käytäntöjä etsitään Tulevaisuuden Suomen tekijät -tutkimuskokonaisuuden toisessa osiossa Sukupolvien yhteinen panos – hukkaan vai käyttöön?. Aineistoa kerätään havainnoimalla työpaikkojen arkea ja haastattelemalla eri-ikäisiä tekijöitä työpaikoilla. Tavoitteena on löytää laajasti hyödynnettäviä toimintamalleja, joilla voitaisiin ratkaista osaajapulan aiheuttamia ongelmia ja samalla ehkäistä työelämän eriarvoistumista.

Tutkimusta toteuttaa E2 Tutkimus.

Lähteet:

[i] Tilastokeskus 2022. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan. https://bit.ly/3J4z0MI. Viitattu 26.2.2023.

[ii] Tilastokeskus 2021. Syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla. https://bit.ly/3kIvtdl. Viitattu 26.2.2023.

[iii] esim. Haikkola, Lotta & Myllyniemi, Sami (toim.) 2020. Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2019/. Viitattu 26.2.2023.; Simonen, Jenni, Heikkilä, Aino & Westinen, Jussi 2021. Työn sukupolvet. Tutkimus nuorten ja keski-ikäisten työelämänäkemyksistä. E2 Tutkimus.; Työ- ja elinkeinoministeriö 2022. Työolobarometri 2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164237. Viitattu 26.2.2023.

[iv] Simonen, Jenni, Heikkilä, Aino & Westinen, Jussi 2021. Työn sukupolvet. Tutkimus nuorten ja keski-ikäisten työelämänäkemyksistä. E2 Tutkimus.

[v] Yle 2023. Firmat kilpailevat työntekijöistä antamalla rahanarvoisia etuja – katso, mitä saisit Lidlissä, CGI:llä tai DNA:lla. https://yle.fi/a/74-20018473. Viitattu 26.2.2023.

[vi] Seville, Erica 2016. Resilient Organizations. How to Survive, Thrive and Create Opportunities Through Crisis and Change. 1st edition. Lontoo: Kogan Page. https://bit.ly/3V6EM3i. Viitattu 26.2.2023.; King, Danielle, Newman, Alexander & Luthans, Fred 2016. Not if, but when we need resilience in the workplace. Journal of Organizational Behavior, 37:5, 782–786. https://www.jstor.org/stable/26610561. Viitattu 26.2.2023.