Sukupolvet muuttuvassa työelämässä

Teksti: Mikko Koskinen

Kirjoittaja on konsortiokumppanimme Työeläkevakuuttajat Tela ry:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja.

[Työelämän muutosten kohtaaminen työpaikoilla t]utkimus vahvisti aiempia käsityksiä siitä, että ikä on yksi ihmistä voimakkaasti määrittävä tekijä työpaikoilla. Tämä on ymmärrettävää, sillä ikääntyminen näkyy meistä kaikista ulospäin ja ihmisen lajityypillinen ominaisuus on kanssaihmisten lokeroiminen mitä erilaisimmilla perusteilla. Tämän tutkimuksen myötä kävi selväksi, että yli 50-vuotiaisiin työntekijöihin liitetään edelleen ajatus uuden oppimisen vaikeudesta tai muutoshaluttomuudesta. Nuoriin työntekijöihin puolestaan liitetään ajatus osaamattomuudesta. Tutkimuksen mukaan nuoret ja varttuneet itse kokevat, ettei heidän ikäryhmänsä osaamista arvosteta riittävästi.

Miten eri-ikäisten vastakkainasettelua voidaan vähentää työpaikoilla? Ohjauksen lisäksi muutos lähtee omista asenteistamme. Tiedämme itse, miten erilaisia me samanikäiset olemme keskenämme. Sukupolvikokemus on hähmäinen perusta ihmisten jakamiseen tässä yksilöiden maailmassa. On surullista ja kaikin puolin kestämätöntä, jos ainoat suomalaiseen työelämään hyvin kelpaavat työntekijät ovat iältään 30–50-vuotiaita.

Oli lohdullista kuitenkin huomata, että tutkimuksen perusteella noin puolet suomalaista ajattelee, että kaikissa ikävaiheissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Olisi mielenkiintoista tutkia sitä, ovatko eri-ikäisistä työntekijöistä koostuvat työyhteisöt resilientimpiä muutoksissa kuin muut. Luulen, että eri-ikäisten kollegoiden kokemukset ja osaaminen täydentävät toisiaan ja tekevät koko työyhteisöstä vahvemman.

Kommenttiteksti on julkaistu alun perin loppuraportissamme.